Pikakatsaus koiraeläimen lisäravinne tilanteeseen. Normikäyttöön on nyt vakiutunu cartivet ja omegat. Mutta nyt elämme muutoksen aikoja. Kesä tuloo ja punkit vaanii. Lähetää pidemmälle reissulle lahden taa ja nakkikoira joutuu siäl leikkuu pöydälle. Muuttohommiakin on. Ja koira käyttää bioaseita. Joten näistä syistä on lisäravinnevarasto hieman kasvanut :D
Tilanne tsekkaus, tänään on lähtö yölautalla Tallinnaan ja nämä lähtee mukaan (kyllä Miia, kommenteistasi huolimatta julkaisen tämän kuvan :D):
Nonni, eli cartivetit lähtöö mukaan hienosti uusiokäytetyssä minigrip-pussissa, ekologisuus ennenkaikkea! Ja lohiöljyt löytyy jo kakkoskodista valmiina :)
Sitten onkin nää uudet tulokkaat. Jaager on viime aikoina käynyt pienoista kemiallista sodankäyntiä ja hajupommit on ollu sellasta luokkaa että on ihan itkettänyt. Biobakt on parannuskeino niitä vastaan! Maitohappobakteerivalmiste jauheena, sitä neljä päivää ruuan sekaan ni elukan maha rauhottuu :) se ihan varmuuden vuoksi mukaan reissuun. Ja kaiken muutoksen ja reissun keskellä ehkäistään elukan ressaantumista luonnonmukaisesti juomaveteen ja ruokaan laitettavilla rescue remedy-tipoilla. Lisätietoo tuolta: http://www.bachrescueremedypet.com/ ok, mun koira saa kukkaterapiaa! Jagukin o ihan hippi <3
Sitte tos on viäl tämän kesän luonnollinen ase punkkeja vastaan! Mähän en mitään ihme litkuja koirani niskaan valele :D viime kesänä punkkihäätönä toimi valkosipuli, tänä kesänä on markkinoille tullu turpeesta valmistettu lisäravinne minkä pitäis antaa suoja punkkeja vastaan. Lueskeleppa täältä: http://www.mustijamirri.fi/tuote/fixodida-zx-lis%C3%A4ravinne-jauhe-60-g--180-ml/028863/
Tuo valmiste ei ole haitallinen eläimille, ihmisille eikä ympäristölle, kuten esim niskaan laitettava punkkikarkoiteliuos on haitallista vesistöille. Laitanko sitä siis koiraani. En.
Ompa taas melkeen paatosta, sorry, rauhotun :) Lisäksi tuo fixodidan sisältämä hiiva editää ruuansulatusta ja ruuansulatuskanavan terveyttä, eli ei hajuhaittoja! :D ja tuo kaoliini mikä tuoteselosteessa mainitaan on valkosavea, eli täysin luonnollinen ja terveyttä edistävä ainesosa :)
Näillä mennään nyt, pienen koiran elämässä on muuten tapahtunut ja tapahtuu kokoajan paljon kaikkee, eiköhän kaikesta tästä härdellistäkin ilmesty blogipläjäys lähipäivinä!
Me ruvetaan ny laittaan elämää laatikoihin ennenku karataan muuttosotkun seasta yölautalla kohti Tallinnaa!!
Tässä tuleepi megakuvapostaus pääsiäisreissailuista :) Otettiin ja karattiin pääsiäislomalle pohjanmaalle jo pari päivää ennen pyhiä jotta kerettiin tavata immeisiä ja vähän lomaillakin. Tai no, emäntä tapas ihmisiä ja kookieläin jätettiin Ylistaroon ihmettelemään. Mutta ennen reissua piti valmistautua!
Harjasin koiran ja yhtäkkiä niitä olikin kaksi.
(Ja tosta elukasta lähtee karvaa viäläkin!)
Oli oikein luksusta matkustaa junalla ihan normaalina arkipäivänä, lemmikkivaunu oli miltei tyhjä! Mutta normi reissuunlähtövammatukselta asemalla ei tietty voinu välttyä.
Perillä kohdattiin kummia kissaelukoita
Joku on joskus ihmetellyt että emäntä saa tuosta nakkikoirasta "aina niin hienoja kuvia" jne. No totuus tulee seuraavassa kuvasarjassa. Idioottia koiraeläintä, etenkin corgia kuvatessa, on hyvä omistaa ison muistikapasiteetin omaava kännykkä tai kameran muistikortti, herkkä liipaisinsormi ja tarkka kamera, sillä hyvän kuvan ottamiseen saa ottaa about sata epäonnistunutta kuvaa, missä kooki vammailee ja kuva täytyy olla valmis ottamaan sen ohikiitävän puolen sekunnin aikana kun corgikoira näyttää edes vähän normaalilta.
Luulenpa että asia tuli selväksi :) vai jäikö kysyttävää? hooh, tehtiin me tuolla lenkillä jopa jotain muutakin kun yritettiin saada viksua kuvaa Jaguloisesta! Tadaa, kyllä kookeistakin vaan on juoksijoiksi vaikka muutamia kuukausia sitten saatiinkin nivelrikkodiagnoosi! Kunnon kuntoutuksella on nyt päästy tämmöösiin lukemiin:
Ja sitten se arki loppui pääsiäispyhät alkoi, LOMA! Päästiin Vaasaan mökille! :)
Kooki vastaan suuri, myrskyävä meri.
Ja voi kun on kuvan ottajalla taito hallussa kun on horisontti vinossa.
Mutta koira näyttää melkein viksulta.
Jaager ei aina koikein pidä siitä että mökillä valvotaan myöhään yöhön. Paimenkoirana se ei voi mennä nukkumaan ennenkuin kaikki tyypit on nukkumassa. Viimeinen ihmisolento pitää olla paimennettu nukkumaan.
Ettekö te tyhymät tajua että on nukkuma-aika?
Luovutus
Hurrrja kookipeto pelastusliivissään
Jaagerilla on mökillä koko ajan pihalla ollessa pelastusliivi päällä, koska se on niiiiin ididootti että putoilee kokoajan mereen, kun luulee olevansa ketterämpi kuin oikeasti onkaan. Huoh. Ja tappijaloilla ei myöskään kovinkaan ketterästi kavuta kallioista, kivistä rantaa takasin kuivalle maalle. Joten emäntä on tullut siihen tulokseen että typerällä koiraeläimellä saa olla pelastusliivit päällä jatkuvasti niin saa edes jonkinlaisen mielenrauhan. Ja kyllä, tälläkin mökkireissulla tua elukka putos mereen.
Onko yhtään ihme että putoilee mereen vähän väliä kun itsesuojeluvaisto on miinus viis? Corgit on ketteriä. Not.
Ja joka kertainen jaagereliön ihmeellisyys, mikä niissä virveleissä on niin ihmeellistä? Tästä asiasta on aiemminkin ollut höpötystä http://reissukoirana.blogspot.fi/2012/06/superpaivitys.html. Noh, tässäpä oikein videomateriaalia törppöilystä. Tuossa eilen emäntä jutteli ystävänsä kanssa koirista ja tämä frendi sanoi Jaagerin olevan kyllä aikas idiootti. No seuraava materiaali ei ainakaan muuta hänen mieltään.
Joo-o. Tuo oli vaan vammailua, mutta kun alkaa kalastelemaan saa Jagusen häätää vähintään viiden metrin päähän, missä se sitten pitää kovin hämäriä ääniä, sellaisia mitä ei koirasta pitäisi edes kuulua, ja tärisee välillä koko koira niin että korvat heiluu. Kovin outua. Kovin vammaista. Kovin kookia. Ja kaikki tämä on kovin väsyttävää.
Autossa hyvä nukkua. Asento erittäin levollinen.
Viimenen pääsiäislomapäivä vietettiinkin sitten Ylistaron lakeuksilla ja emäntä tajus kuinka helkkarin maalta hän onkaan kotoosin :D Issee lähti aamulla traktoria huollettuaan ajeluttamaan emännän vanhaa Honda monkeytä ja kookieläin sekä emäntä suuntas vanhoille lenkkipoluille, eli peltotielle, oliko niitä muita lenkkipolkuja? ööö, ei. Vain peltoteitä. No ehkä vähän myös asfalttia. Niin, ja ainakin yksi mettätie.
On se silti <3
Lakialla kookikin näköö kauas
Liian kauas. System Error.
Ennen loman loppua ja kiiruhtamista rautatieasemalle käytiin vielä treffaamassa mummaa ja Jagu sai mahan täyteen meggaraaa! Hyvä lopetus lomalle :)
Kotimatkaksi emäntä oli thooodella viksusti valinnut ruuhkajunan! Oli sit lippuja ostaessa ajatellut vain sitä että ois kiva olla suht ajoissa kotona. No kukaan muukaan ei tietty varmaan oo matkustamassa pääsiäismaanantaina klo neljän junalla mihinkään. Joopa. Onneksi oli mukava vieruskaveri kenen kanssa jutella niin matka meni rattoisasti.
Missäs sitä on lusmuiltu? Miksei oo blogia päivitelty?
Ooops, onpas alkanut kevät niin vauhdilla että on elelty hiljaiseloa täälä blogin pualella. Muuten ei kyllä oo ollu ollenkaan hiljaiseloa.
Nakkikoiran nivelrikkojuttujen vuoksi otettiin ja käytiin koirahierontakurssilla, mikä oli ihan turha reissu! Tulipa ainakin seikkailtua julkisen liikenteen menopeleillä; metrolla, lähijunalla ja ratikalla, kaikki on nyt testattu, nii ja bussillakin vähäsen. Ja totutusti hyvinhän nua on menny :) Mutta ite se hiton kurssi! Ei opittu yhtään mitään! Vähäsen siinä katteltiin koirien rakenteita, ilman mitään perehdytystä et mitä niistä pitäis katsoa, lisäksi kaikki koirat oli eri rotuisia ja ihna täysin eri rakenteisia! Hirveeen helposti kokematon silmä löytääkin sen onko kulmaukset hyvät corgilla ja kiinanharjakoiralla, joo-o. No saatiin ainakin kehuja koulutuksen pitäjältä että Jagupoijjalla on tooodella hyvät ja irtonaiset, pitkät liikkeet ja erinomaiset kulmaukset. Hierontaosiota en edes kommentoi kun sitä ei ollut melkeen nimeksikään. Kyllä lähti tulista palautetta kurssijärjestäjälle.
No se siitä, onneksi emäntä ei kiukuspäissään kirjoottanu siitä postausta tänne, silloon ei kellään olis ollu kivaa :D Sai sieltä sentäs jotain kuvasatoa:
Ahkera opiskelija
Yllättäen ollaan reissailtukin tuola lahden takana, iloksenne pari maisemakuvaa näköalapaikalta. Leikittiin turistia, niihän me ollaankin, kai.
Tua kuvailulenkki oli kääpiöjalkaaselle eläimelle liikaa, eikä siitä ollut emännälle seuraa enään loppupäiväksi. Se vaan nukkui ketarat pystyssä keskellä lattiaa. Sitten kun alkoi näyttää elon merkkejä alkoi ilkeä emäntä koittaa leikittää koiraansa. Tulos oli aika laiskaa.
Ollaanhan me siälä aika reippaitakin oltu ja käyty jopa urheilupuistos jumppailees, se ei Jaagerin mielestä ollut kuitenkaan mikään paras idea. Vieressä oleva koirapuisto ois varmaan houkuttanu enemmän.
Reissaaminen on rankkaa,
laivan kennelin kova lattia on luksusluokan matkustamista.
Not.
Stadissa ei oo kauheesti maininnan arvoista tapahtunut emännälle ja kookieläimelle, tai ei ainakaan muista että olis :D Siksi kuva/videokooste sekalaisesta vammailusta, olkaatten hyvät!
High five!
Ensin oli kevät ja aivan mahtavaa
takatakatakatakatalvi!
Kevätvammatus, taas. Miksei koirani ole normaali?
Ja taaaaas myö ollaan tultu Tallinnasta! :) On hauskaa kun emäntä vois kävellä länsisatamaan ja lauttaan vaikka silmät kiinni kun Jaagerloinen osaa reitin ja rutiinin ihan täydellisesti. Enään ei ees ihan niin kovasti esitetä marttyyria siinä vaiheessa kun pötkökoira jätetään kennelin häkkiin matkan ajaksi. Pöh, ei tarttis esittää kun emäntä yrittää tehä koiransa olon mahdollisimman mukavaksi. On pehmeetä alustaa, raikasta vettä, nameja ja puruluu. Viime kerralla sitten koirasein päätti vetää shown luunsa kanssa kun koitimme poistua laivasta. Jaagerin oli ihan pakko saada kanniskella luutaan laivalla, kieriskellä kokolattia matolla ja paiskoa luuta ihmisjoukossa. Ihanaa.
Tallinnassa piti sitten taas hakea ekinokkoosihäätö elukkalääkäriltä, voi voi, tämä reissu ei mennyt ihan putkeen. Reilun tunnin reissusta tulikin 3h reissu :D ongelmakohtia ilmeni kolme: 1. melkein perillä Västriku loomakliniikillä emäntä huomasi että lähtökiireessä oli koiran passi jäänyt asunnolle. Fuck. noh, emäntä otti ja juoksi sellasen reilun 2km takasin, reilu 10min se otti. Mieshenkilö jäi jatkaan matkaa koiraeläimen kanssa kohti eläinlääkäriä. Kun emäntä suhautti taksilla takaasin ilmeni ongelma nro2. Lekuri olikin kiinni, vaikka sen piti olla auki vielä 20min. Parin puhelun jälkeen klinikan omistaja lähti itse tulemaan paikalle jotta saadaan koiralle napit naamaan ja eläin laillisesti takaasin suomeen. Kun koiralle oli saatu tabut syötettyä, tuli eteen ongelma 3. Ihmisillä ei ollut käteistä, ja vain käteismaksu onnistui koska kassa oli kiinni. Siinäpä sitten koko lössi hyppäsi eläinlääkärin autoon ja suunnattiin pankkiautomaatille. Lääkäri sai rahansa ja seurueemme pääsi aloittamaan kävelymatkan takaisin kotiin. Se onnistui onneksi ongelmitta. Tai no, seurueen nelijalkainen kulkija alkoi ontumaan. Great.
Että sellaanen reissu. Siitä piti palautua. Mahdollisimman ahtaassa paikassa piilossa maailmalta.
Loput lenkit Tallinnassa olikin sitten ihan vain maksimissaan 20min ettei elukan jalka rasitu. Eka takapakki sitten nivelrikkodiagnoosin jälkeen. Tällä hetkellä ei enään onnuta niin pahasti, ollaan tääl suamen pualella nyt menty ihan niin että jokatoinen päivä on pidempi lenkki (1-2h) ja joka toinen päivä on lepo päivä, eli vain pieniä max20min lenkkejä. Mutta palataas nyt hetkeksi Tallinnaan!
Emäntä löysi stoccalta ihan mahtavaa mehua!! Sitä oli pakko ostaa ihan vain pullonkorkin takia!! :) oli pullon sisältökin kyllä ihan hyvää, terveysmehua, nami nam.
Corgis RULE!!
Seuraavaan kuvaan on hyvä lopettaa tämä postaus. Eräänä tylsänä hetkenä työaamuna emäntä surffaili pinterestissä (aijjaijjai..) ja löysi ihan mahtavan korun kuvan!!
TAHTOO!
Ja nyt emäntä voisi herätellä taas kerran keskellä lattiaa nukkuvan koiraeläimen. Se väsyi kun piti niin kovasti esiintyä vieraille jotka kävääsi taas Turusta asti! Oi kun olikin kiva nähdä heitä! :) No joo, mutta tää ihminen ja toi eläin suuntais nyt lenkille sateiseen stadiin.
Vuoden 2013 viimesenä reissuna Jaguloinen lähti tietty joulureissuun pohojanmaalle! :)
Emäntä jo ennalta tuskaili junamatkaa stadista pohjanmaalle aatonaaton iltana täydessä lemmikkivaunussa, mutta sehän menikin mainiosti!! Jostain kumman syystä mitä emäntä ja nagikoira ei tajunnu, oli eläimettömät ihmiset varannu lemmikkivaunupaikkoja (ei kai muita ollut vapaina) ja vaunussa oli vaaan kaks muuta dogelia. Ihan niinkuin se toisaalta ois mitää haitannu kun tua kookieläin nukkuu kuitenki miltei koko matkan. Mahtavaa matkaseuraa. Silti piti hieman vammattaa lähdön hetkellä.
Pohjanmaalla mentiin tietty ekana tutusti Ylistaroon Iitun kiusattavaksi. Siitäpä ei ihan hirrveesti oo muuta sanottavaa kuin että Jaager ei oikein ole sisäistänyt joulun tarkoitusta ja antamisen iloa :D
Jakaminen/antaminen ei oo Jaagerin juttu.
Yksi erittäin pettynyt suomen pystykorva.
On se vaan röyhkee eläin. Ei mitään tapoja. Eiks sen pitäny olla niin et kyl naisille pitäis tarjota? Mut niin joo, eihän Jaager muutenkaan tajua tytöistä mitään. Vieläkään. Tämän todisti taasen samassa junassa matkustanut mäyräkoiranarttu jolla oli juoksut. Ja tajusko minun kookipoika asiasta mitään vaikka mäykky oikein tarjosi itseään Jaagerille? No eipä tajunnut. Huoh. Ajatuksissa on jo pidempään ollut että Jaager vietääs pallien poistoleikkaukseen ja taitaapa tuo toteutua kun ei se niillä mitään ees tee :D
No mutta jouluhan jatkui. Jagu jäi Ylistaroon Iitun kiusattavaksi ja emäntä lähti tapaamaan muita koiraeläimiä. Niiden mielestä joulu oli kovin rankkaa aikaa.
Samaa mieltä oli Jaager kun päästiin tapaninpäivänä takaisin kotiin asti. Jaager tarvi joululomasta palautumisloman. Ja voimahaleja.
Sitten tuli uusi vuosi ja oli muuten kamalaa. Vaikka emäntä kuinka yritti varautua paukkeeseen ja syöttää kookille rauhottavia luonnonlääkkeitä (avena sativaa -siitä on ollu aikasemmissa kirjotuksissa puhetta :)) ja haki jopa feromoni haihduttimen. Mutta kun pelkää niin sitten pelkää. Tais olla pari tuntia kun ei peljättänyt niin kovasti kun asunnossa oli vähän enemmän ihmisiä ja kookin piti kovasti esiintyä. Mutta kun ihmiset lähti niin piti taas pelätä. Noin kello pual viiden jälkee iltapäivällä käytii uv:na pihalla, minkä jälkeen sinne ei Jagun mielestä ollu mitään asiaa. Emäntä saikin sitten pual kuus aamulla vuoden ekana päivänä, pieni orastava krapula seuranaan, herätyksen lähtiä kookieläimen kans pihalle. Kuinka ihanata.
Emäntä tuli kyl siihen tulokseen että taitaa tuon kookioeläimen pelkotiloissa olla pienesti mukana omistajan hyväksi käyttöä. Kun ei ole vieraita talossa -> "voi kauhiaa kun mä pelkään ja taivas repee ja helvetti aukee ja maailman loppu on nyt!", kun on vieraita talossa -> "nääksä, nääksä, nääksä, mullon luu ja pallo ja sukka ja kato ku mä paiskon ja revin ja ai mikä raketti eiku mullon tää luu". Jöö. Vaikka emännän käytös on molemmissa tapauksissa yhtä neutraali. Ihan reilua.
Näillä me alotettiin tämä vuosi :) Ehkä myös pienellä koirakurssilla ja minimatkalla mutta palaamme niihin tuonnempana!!
No nyt on Jagupötkis taas Suomessa!! Wippii! Koti on taas koti kun täälä on koira!
Yllättävän hyvin sujui lähtö Tallinnasta. Emäntä jo aatteli et Jagu jäis kaipailemaan Tallinnan kotia, kuitenkin kun stadiin tultiin ihan eri kämppään mistä pötkö eläin ulkomaanvaihtoonsa lähti. Nii ja tietty ihan eri kaupunkiinkin :D Mutta nakkipas on ollut ihan intona uusista hoodeista ja on vaan onnellisen oloinen kun saa olla emännän kanssa :) Lievää hajoilun makua oli kuitenkin ilmassa kun ekat päivät menikin laatikoita purkaessa, siivotessa ja kämppis haki vielä omia tavaroitaan pois. Nyt ollaan kuitenkin kivasti alettu kotiutuun :) onko elämä rauhoittunut? No ei :D joka vloppu täälä on jotain yökyläilijöitä, mutta niistähän myö vaan tykätään! Vielä kun se ulkomaanvaihdon isäntä tulis tänne suomen puolelle kyläileen niin ois nice :) Molempien mielestä.
Viimeeset rentoilut Tallinnankodissa, raukka on vielä täysin tietämätön tulevasta muutosta
Mihin mennääään? Mahtikiva tunneli, mahtikiiiiiire!
Jaagerista oli ihan mahti mahtimahtavaa olla laivalla pitkästä aikaa. Ihan intopiukeena idioottipötkö meni laivaan ja laivan kenneliin ja hengaili kannella ja sai totaalisia aivottomuuskohtauksia. Emäntää hiukan jopa hävetti :D
Aivot jäi Viroon
Hirveänkamala uloke keskellä seinää, sille piti nostaa hirveänkamala meteli Yhtään ei hävettäny :D
Todellisuus ehkä iski hetkeksi, Tallinna jäi taakse ja laiva lähti kohti suomea
HAJOTUS! Huomaa todella luksustason laivakennel. Not.
Hajoilu loppui onneksi kun päästiin Helsinkiin ja käppäiltiin uuteen kotiin :) Jagusein on taas heti kuin kotonaan, uudessa kodissaan :)
Tulipas sitten käytyä kookieläimen kanssa Tallinnassa eläinlääkärillä. Miekkonen Tallinnasta ilmoitti että Jagu oli alkanut ontua ja se ei mennyt ohi. Jaagerilla on aiemminkin ollut muutama ontumistapaus, mutta ne on menneet ohi muutamassa tunnissa, joten oon kuitannut ne rasituksena ja vähän keventänyt liikuntaa ja hieronut koiran läpi.
Nooh, nyt kuitenkin ontuminen jatkui muutaman päivän. Onneksi olin menossa Tallinnaan kyläilemään pariksi päiväksi ja sain vietyä koiruuteni eläinlääkäriin sielä. (Oli muuten ihan sika halpaa!) Sielä olikin sitten mukava asioida englanniksi :) Jagusein näytti niin surkealta ontuessaan etutassuaan ja oli haluton lenkkeilemään. Virtaa olis kyllä ollut riehua ja leikkiä ja hyvä ettei koko elukka tärissyt innostuksesta kun olis halunnut heitellä luuta ja paiskoa leluja ja juosta pihalla. Mutta pienikin nopeampi liike ja jalka muistutti kivulla ja kooki meni maate :(
Saatiin sitten het maanantaille elukkalekuri aika. Ja eihän se sielä tietty ontunut kun oli niiiiiiin kivaa olla jossain ja mitä tääl on ja mikä haisee ja kuka tuo on ja missä mää oooon?? Lääkäri sitten vähä taivutteli nakkikoiran koipia ja löytyhän sieltä yks aristava liikesuunta. Ja diagnoosiksi saatiin sitten alkava nivelrikko. Voi paska.
Oli sitten ihan pakko kysyä myös sitä että onko jagumakkara lihava vai sopiva. Lääkäri sanoi että kun oli nähnyt Jaagerin odotushuoneessa, oli hän kattonu et tuo on kyllä ylipainoinen. Mutta kun oltiin tultu toimenpidehuoneeseen, olikin J näyttänyt hyvältä, kylkikaari näkyi ja kylkiluut tuntui vain silittämällä. Totesi että Jagu on vain isoluinen :D
No mutta joo. Jaager sai sitten viikoksi tulehduskipulääkkeen ja lenkitystä vain pakolliset pissalenkit. Sitten kun lääkekuuri on ohi, jos ontuminen on loppunut, saa aloittaa lisäravinteet nivelten hyvinvoinnin ylläpitoon. Eli siis glukosamiini, MSM ja kondroitiinisulfaatti kehiin. Emäntäpäs kävääsikin sitten tänään hakemassa Cartivet+MSM jauheen testiin. Pisti sen pakettiin uuden kuivaruuan kokeiluerän kanssa ja lähetti Tallinnaan. Nyt on tässä tosin parin päivän aikana kaivettu kaikki mahdollinen tieto nivelrikon ruokavalio sekä liikunta hoidosta. Liikunta on nyt aluksi rajoitetumpaa, vain max 20min kävelylenkkejä 3-4xpäivässä ja siitä lähetään pikkuhiljaa pidentään. Välillä tietty rauhallisemmin taas. Koitetaan ettiä Jagun rajoja. Ulkoilun pitäis olla mahdollisimman monipuolista ja erilaisissa maastoissa jotta lihakset pysyy hyvinä ja tukee niveliä. Sitten kun Jaager-rakas palaa Suomeen (mikä tapahtuu toivottavasti kolmen viikon päästä!!!) saa emäntä ruveta kunnolla suunnitteleen kuntoutusta ja ylläpitoa :) Ruokavalioonkin voi tulla ehkä muutoksia. Mutta nyt mennään näillä: aamuisin ja iltaisin pari desiä kuivaruokaa+ 2rkl raejuustoa+ lohiöljyä+ 1/2 mitallista Cartivet jauhetta+ vettä. Kuuden viikon jälkeen Cartivetin määrää lasketaan sitten ylläpito annokseksi.
Huh huh. Nyt emäntä alkaa opiskella koiran lihaskunnon kasvattamista, jokin muu laji täytyy nyt keksiä kun sattuneesta syystä canicross ei ole enään kovinkaan suositeltavaa.
Nii joo ja sain juuri uutisen että Jaager ei enään onnu!!! Jeeee!
Kävääsin ihanaista idioottikoiraani kattoos Tallinnassa. Mullon ollu ihan hirrrrrrrvee ikävä nakipötköö ja ikävä vaan jatkuu tääl suomessa. Onneks tosta lutakon yli pääsee nopiaa. Nii joo, ja on siäl se yks ihmisoliokin ketä on ikävä.
Mutta mepäs käytii lauantaina vaeltaas! Oli ihan mmmahtavaa! Vaellusreitti kulki suurimmalta osin merenrantaa ja pituutta oli 15km. Kookieläinkin jaksoi hyvin pätkäjaloillaan, illalla Jagu oli kyllä hieman väsy :)
Menoks!
Vajaa älyinen (hylje?)koira nauttii elämästä
Nuotiopaikka <3
Maggaraa, mulle? makkaraa makkaralle makkaraa
Sunnuntaina jatkui mahtavat syyssäät niin oli pakko lähtiä taas pihalle patikoimaan (vaikkakin emännällä saattoi olla lievähkö rapula..mutta raitis, aurinkoinen syysilma teki hyvää!)! Kohti puistoa siiis!
Hops!
Fiilistellen
Pitkän viikonlopun viimeesenä päivänä poikettiin Jagusein kanssa viäl vähä juoksulenkillä, ettei ainakaan liikunnasta tullut vloppuna puutetta :D Emännän palattua takasin suomen maalle tuli sellaisia uutisia että Tallinnaan oli jäänyt yksi hyvin pettynyt ja loukkaantunut corgieläin. Ikävästi huijasin toista lähtiessäni kohti satamaa rinkan kanssa. Jätin Jaagerin leikkimään aktivointipallolla ja namut vei kaiken huomion siitä että emäntä karkasi taas. Voi miun raasua. Noh, se saa nyt vammattaa tuala vesikon takana yhdessä sen ihmiseliön kanssa.
