Kevät! Vai onko?

Missäs sitä on lusmuiltu? Miksei oo blogia päivitelty?

Ooops, onpas alkanut kevät niin vauhdilla että on elelty hiljaiseloa täälä blogin pualella. Muuten ei kyllä oo ollu ollenkaan hiljaiseloa.

Nakkikoiran nivelrikkojuttujen vuoksi otettiin ja käytiin koirahierontakurssilla, mikä oli ihan turha reissu! Tulipa ainakin seikkailtua julkisen liikenteen menopeleillä; metrolla, lähijunalla ja ratikalla, kaikki on nyt testattu, nii ja bussillakin vähäsen. Ja totutusti hyvinhän nua on menny :) Mutta ite se hiton kurssi! Ei opittu yhtään mitään! Vähäsen siinä katteltiin koirien rakenteita, ilman mitään perehdytystä et mitä niistä pitäis katsoa, lisäksi kaikki koirat oli eri rotuisia ja ihna täysin eri rakenteisia! Hirveeen helposti kokematon silmä löytääkin sen onko kulmaukset hyvät corgilla ja kiinanharjakoiralla, joo-o. No saatiin ainakin kehuja koulutuksen pitäjältä että Jagupoijjalla on tooodella hyvät ja irtonaiset, pitkät liikkeet ja erinomaiset kulmaukset. Hierontaosiota en edes kommentoi kun sitä ei ollut melkeen nimeksikään. Kyllä lähti tulista palautetta kurssijärjestäjälle. 

No se siitä, onneksi emäntä ei kiukuspäissään kirjoottanu siitä postausta tänne, silloon ei kellään olis ollu kivaa :D Sai sieltä sentäs jotain kuvasatoa:

Ahkera opiskelija

Yllättäen ollaan reissailtukin tuola lahden takana, iloksenne pari maisemakuvaa näköalapaikalta. Leikittiin turistia, niihän me ollaankin, kai.

Tua kuvailulenkki oli kääpiöjalkaaselle eläimelle liikaa, eikä siitä ollut emännälle seuraa enään loppupäiväksi. Se vaan nukkui ketarat pystyssä keskellä lattiaa. Sitten kun alkoi näyttää elon merkkejä alkoi ilkeä emäntä koittaa leikittää koiraansa. Tulos oli aika laiskaa.

Ollaanhan me siälä aika reippaitakin oltu ja käyty jopa urheilupuistos jumppailees, se ei Jaagerin mielestä ollut kuitenkaan mikään paras idea. Vieressä oleva koirapuisto ois varmaan houkuttanu enemmän.

Reissaaminen on rankkaa,
laivan kennelin kova lattia on luksusluokan matkustamista.
 Not.

 Stadissa ei oo kauheesti maininnan arvoista tapahtunut emännälle ja kookieläimelle, tai ei ainakaan muista että olis :D Siksi kuva/videokooste sekalaisesta vammailusta, olkaatten hyvät!

High five!

Ensin oli kevät ja aivan mahtavaa

takatakatakatakatalvi! 

Kevätvammatus, taas. Miksei koirani ole normaali?

 Ja taaaaas myö ollaan tultu Tallinnasta! :) On hauskaa kun emäntä vois kävellä länsisatamaan ja lauttaan vaikka silmät kiinni kun Jaagerloinen osaa reitin ja rutiinin ihan täydellisesti. Enään ei ees ihan niin kovasti esitetä marttyyria siinä vaiheessa kun pötkökoira jätetään kennelin häkkiin matkan ajaksi. Pöh, ei tarttis esittää kun emäntä yrittää tehä koiransa olon mahdollisimman mukavaksi. On pehmeetä alustaa, raikasta vettä, nameja ja puruluu. Viime kerralla sitten koirasein päätti vetää shown luunsa kanssa kun koitimme poistua laivasta. Jaagerin oli ihan pakko saada kanniskella luutaan laivalla, kieriskellä kokolattia matolla ja paiskoa luuta ihmisjoukossa. Ihanaa.

Tallinnassa piti sitten taas hakea ekinokkoosihäätö elukkalääkäriltä, voi voi, tämä reissu ei mennyt ihan putkeen. Reilun tunnin reissusta tulikin 3h reissu :D ongelmakohtia ilmeni kolme: 1. melkein perillä Västriku loomakliniikillä emäntä huomasi että lähtökiireessä oli koiran passi jäänyt asunnolle. Fuck. noh, emäntä otti ja juoksi sellasen reilun 2km takasin, reilu 10min se otti. Mieshenkilö jäi jatkaan matkaa koiraeläimen kanssa kohti eläinlääkäriä. Kun emäntä suhautti taksilla takaasin ilmeni ongelma nro2. Lekuri olikin kiinni, vaikka sen piti olla auki vielä 20min. Parin puhelun jälkeen klinikan omistaja lähti itse tulemaan paikalle jotta saadaan koiralle napit naamaan ja eläin laillisesti takaasin suomeen. Kun koiralle oli saatu tabut syötettyä, tuli eteen ongelma 3. Ihmisillä ei ollut käteistä, ja vain käteismaksu onnistui koska kassa oli kiinni. Siinäpä sitten koko lössi hyppäsi eläinlääkärin autoon ja suunnattiin pankkiautomaatille. Lääkäri sai rahansa ja seurueemme pääsi aloittamaan kävelymatkan takaisin kotiin. Se onnistui onneksi ongelmitta. Tai no, seurueen nelijalkainen kulkija alkoi ontumaan. Great.

Että sellaanen reissu. Siitä piti palautua. Mahdollisimman ahtaassa paikassa piilossa maailmalta.

Loput lenkit Tallinnassa olikin sitten ihan vain maksimissaan 20min ettei elukan jalka rasitu. Eka takapakki sitten nivelrikkodiagnoosin jälkeen. Tällä hetkellä ei enään onnuta niin pahasti, ollaan tääl suamen pualella nyt menty ihan niin että jokatoinen päivä on pidempi lenkki (1-2h) ja joka toinen päivä on lepo päivä, eli vain pieniä max20min lenkkejä. Mutta palataas nyt hetkeksi Tallinnaan!
Emäntä löysi stoccalta ihan mahtavaa mehua!! Sitä oli pakko ostaa ihan vain pullonkorkin takia!! :) oli pullon sisältökin kyllä ihan hyvää, terveysmehua, nami nam.

Corgis RULE!!

 Seuraavaan kuvaan on hyvä lopettaa tämä postaus. Eräänä tylsänä hetkenä työaamuna emäntä surffaili pinterestissä (aijjaijjai..) ja löysi ihan mahtavan korun kuvan!!

TAHTOO!

Ja nyt emäntä voisi herätellä taas kerran keskellä lattiaa nukkuvan koiraeläimen. Se väsyi kun piti niin kovasti esiintyä vieraille jotka kävääsi taas Turusta asti! Oi kun olikin kiva nähdä heitä! :) No joo, mutta tää ihminen ja toi eläin suuntais nyt lenkille sateiseen stadiin.

Harrastetaaaaan!

Taas ollaan reissun päällä, mutta ensin vähäsen muuta asiaa :)

Emännällä alko 9kk valmentautuminen päämääränä maraton! Nakkieläin (nykyään kulkee myös nimellä Pötkö-Pötkö) joutuu taas totutella juoksulenkkeihin! Ja siitäkös se ajatus sitten lähti. CANICROSS! mahtavaa. Pari viikkoo ennen emännän oman treeniohjelman alkamista alkoi Jagusen kouluttaminen koirajuoksuun. Päämääränä vain se että hullu paimenkoira lopettaisi takaviistossa paimennustyylisesti juoksemisen ja siirtyisi eteen juoksenteleen. On se hieman noloa kun ihmiset katteloo lenkkipolulilla et kuinka tuata tappijalkakoiraa rääkätään kun sitä vedetään perässä väkisin juoksulenkillä :D 

Nooooh. Eihän se ottanut kun 1,5 viikkoo ja Jaager tajus jutun juonen! WUHUU! Tänään oli oikein ilo juoksennella kun eipä tarviinnu ku huikata et mennään ja Jagu siirty eteen juokseen!!! Vielä ei ihan koko lenkkiä etualalla juokse mutta kehitystä on tapahtunut :) Paras on tietty ku pääsee juokseen sellaasille mestoille et J saa juosta irti niin se toimii oikein hyvin jäniksenä :) hih. 

Nyt sitten vaan säästään rahaa et saadaan ruveta kunnon välineurheilijoiksi ja ostaa juoksuvyö ja -remmi ja -valjaat ja..... ;)

Canicrossista ei muuten löydy ihan liikaa tietoa mistään. Ei me meinata kisaamaan ruveta (tai no, ei sitä koskaan tiiä :D) mut laji kiinnostaa. Hienosti saa yhdistettyä omat reenit ja lenkit :)

Jotaki tommoosta tietoa löyty:

http://www.motivaattori.fi/motivaattori/canicross-lyhyesti.html

en mää ainakaan löytäny valjakkourheilijoiden liiton sivuilta mitään canicrossista? Tahi sit oli hetkellinen sokeus/keskittymishäiriö/aivohäiriö hetki or something. Onko kellään tietoa lajista? :)

Sit tän emäntä tahtoo julkaista! Pualen vuoden reenit ennen maratonia! Numerot on kilometrejä :)

En nyt lähe sen suuremmin avaamaan kirjainlyhenteitä, tuskin ketään kiinnostaa :D Ja ei, Jaagerin tappijalka ei todellakaan tuu oleen mukana pisimmillä lenkeillä! Jaguboyn kilometri raja on 16km. Se on pisin juoksumatka millä se on ollu mukana ja näin olkoon :) Täysin riittävä matka kookieläimelle. Jaagerin oma maraton on se. Jeh.