Kevät! Vai onko?

Missäs sitä on lusmuiltu? Miksei oo blogia päivitelty?

Ooops, onpas alkanut kevät niin vauhdilla että on elelty hiljaiseloa täälä blogin pualella. Muuten ei kyllä oo ollu ollenkaan hiljaiseloa.

Nakkikoiran nivelrikkojuttujen vuoksi otettiin ja käytiin koirahierontakurssilla, mikä oli ihan turha reissu! Tulipa ainakin seikkailtua julkisen liikenteen menopeleillä; metrolla, lähijunalla ja ratikalla, kaikki on nyt testattu, nii ja bussillakin vähäsen. Ja totutusti hyvinhän nua on menny :) Mutta ite se hiton kurssi! Ei opittu yhtään mitään! Vähäsen siinä katteltiin koirien rakenteita, ilman mitään perehdytystä et mitä niistä pitäis katsoa, lisäksi kaikki koirat oli eri rotuisia ja ihna täysin eri rakenteisia! Hirveeen helposti kokematon silmä löytääkin sen onko kulmaukset hyvät corgilla ja kiinanharjakoiralla, joo-o. No saatiin ainakin kehuja koulutuksen pitäjältä että Jagupoijjalla on tooodella hyvät ja irtonaiset, pitkät liikkeet ja erinomaiset kulmaukset. Hierontaosiota en edes kommentoi kun sitä ei ollut melkeen nimeksikään. Kyllä lähti tulista palautetta kurssijärjestäjälle. 

No se siitä, onneksi emäntä ei kiukuspäissään kirjoottanu siitä postausta tänne, silloon ei kellään olis ollu kivaa :D Sai sieltä sentäs jotain kuvasatoa:

Ahkera opiskelija

Yllättäen ollaan reissailtukin tuola lahden takana, iloksenne pari maisemakuvaa näköalapaikalta. Leikittiin turistia, niihän me ollaankin, kai.

Tua kuvailulenkki oli kääpiöjalkaaselle eläimelle liikaa, eikä siitä ollut emännälle seuraa enään loppupäiväksi. Se vaan nukkui ketarat pystyssä keskellä lattiaa. Sitten kun alkoi näyttää elon merkkejä alkoi ilkeä emäntä koittaa leikittää koiraansa. Tulos oli aika laiskaa.

Ollaanhan me siälä aika reippaitakin oltu ja käyty jopa urheilupuistos jumppailees, se ei Jaagerin mielestä ollut kuitenkaan mikään paras idea. Vieressä oleva koirapuisto ois varmaan houkuttanu enemmän.

Reissaaminen on rankkaa,
laivan kennelin kova lattia on luksusluokan matkustamista.
 Not.

 Stadissa ei oo kauheesti maininnan arvoista tapahtunut emännälle ja kookieläimelle, tai ei ainakaan muista että olis :D Siksi kuva/videokooste sekalaisesta vammailusta, olkaatten hyvät!

High five!

Ensin oli kevät ja aivan mahtavaa

takatakatakatakatalvi! 

Kevätvammatus, taas. Miksei koirani ole normaali?

 Ja taaaaas myö ollaan tultu Tallinnasta! :) On hauskaa kun emäntä vois kävellä länsisatamaan ja lauttaan vaikka silmät kiinni kun Jaagerloinen osaa reitin ja rutiinin ihan täydellisesti. Enään ei ees ihan niin kovasti esitetä marttyyria siinä vaiheessa kun pötkökoira jätetään kennelin häkkiin matkan ajaksi. Pöh, ei tarttis esittää kun emäntä yrittää tehä koiransa olon mahdollisimman mukavaksi. On pehmeetä alustaa, raikasta vettä, nameja ja puruluu. Viime kerralla sitten koirasein päätti vetää shown luunsa kanssa kun koitimme poistua laivasta. Jaagerin oli ihan pakko saada kanniskella luutaan laivalla, kieriskellä kokolattia matolla ja paiskoa luuta ihmisjoukossa. Ihanaa.

Tallinnassa piti sitten taas hakea ekinokkoosihäätö elukkalääkäriltä, voi voi, tämä reissu ei mennyt ihan putkeen. Reilun tunnin reissusta tulikin 3h reissu :D ongelmakohtia ilmeni kolme: 1. melkein perillä Västriku loomakliniikillä emäntä huomasi että lähtökiireessä oli koiran passi jäänyt asunnolle. Fuck. noh, emäntä otti ja juoksi sellasen reilun 2km takasin, reilu 10min se otti. Mieshenkilö jäi jatkaan matkaa koiraeläimen kanssa kohti eläinlääkäriä. Kun emäntä suhautti taksilla takaasin ilmeni ongelma nro2. Lekuri olikin kiinni, vaikka sen piti olla auki vielä 20min. Parin puhelun jälkeen klinikan omistaja lähti itse tulemaan paikalle jotta saadaan koiralle napit naamaan ja eläin laillisesti takaasin suomeen. Kun koiralle oli saatu tabut syötettyä, tuli eteen ongelma 3. Ihmisillä ei ollut käteistä, ja vain käteismaksu onnistui koska kassa oli kiinni. Siinäpä sitten koko lössi hyppäsi eläinlääkärin autoon ja suunnattiin pankkiautomaatille. Lääkäri sai rahansa ja seurueemme pääsi aloittamaan kävelymatkan takaisin kotiin. Se onnistui onneksi ongelmitta. Tai no, seurueen nelijalkainen kulkija alkoi ontumaan. Great.

Että sellaanen reissu. Siitä piti palautua. Mahdollisimman ahtaassa paikassa piilossa maailmalta.

Loput lenkit Tallinnassa olikin sitten ihan vain maksimissaan 20min ettei elukan jalka rasitu. Eka takapakki sitten nivelrikkodiagnoosin jälkeen. Tällä hetkellä ei enään onnuta niin pahasti, ollaan tääl suamen pualella nyt menty ihan niin että jokatoinen päivä on pidempi lenkki (1-2h) ja joka toinen päivä on lepo päivä, eli vain pieniä max20min lenkkejä. Mutta palataas nyt hetkeksi Tallinnaan!
Emäntä löysi stoccalta ihan mahtavaa mehua!! Sitä oli pakko ostaa ihan vain pullonkorkin takia!! :) oli pullon sisältökin kyllä ihan hyvää, terveysmehua, nami nam.

Corgis RULE!!

 Seuraavaan kuvaan on hyvä lopettaa tämä postaus. Eräänä tylsänä hetkenä työaamuna emäntä surffaili pinterestissä (aijjaijjai..) ja löysi ihan mahtavan korun kuvan!!

TAHTOO!

Ja nyt emäntä voisi herätellä taas kerran keskellä lattiaa nukkuvan koiraeläimen. Se väsyi kun piti niin kovasti esiintyä vieraille jotka kävääsi taas Turusta asti! Oi kun olikin kiva nähdä heitä! :) No joo, mutta tää ihminen ja toi eläin suuntais nyt lenkille sateiseen stadiin.

Reissuja ja lenkkejä ja kaverei!

Jaager-pötkö (kebabeläimenäkin nykyään tunnettu) on taasen kotiutunut! Tai no, on ollut kotiutunut jo vähän kauemman aikaa, mutta ei sitä aina ehi päivitellä tänne, sorry!

Tästä tuleepi nyt sitten kuvapostaus kun on niin paljon hässäköity joka paikassa että kerrotaan se kuvin!! Niitä kuitenkin vaan halutaan kattella eikä emännän höpötyksiä lukea :D noh, kuvatekstit saatte kuitenkin kuitenkin. Ja ehkä jotain muutakin. 

Me oltii mökillä! Siäl oli lunta! ..ilmeisesti vähemmän ku missään muualla suomessa mutta se riitti aiheuttamaan kookieläimelle vakavan aivojumitilan.

Aivojumi vei voimat

Jaguloinen oli kyllä mökkeilyreissulla hieman katkerana siitä ettei päässyt miästen mukaan kalaan. Eihän sitä ny ois oikeesti kukaan jaksanu veneessä 7h haukkumassa virveleille. Jaageriltahan ois iteltäkin pää räjähtäny. Tai vähintäänkin ääni menny. Sepäs sai sitten jäädä naisihmisten kanssa istuttamaan kukkasipuleita :D Ja suurensuuri apuhan siitä olikin. Jea right.

Valopää

Möksäreissun jälkeen matka jatkui valopääkoiran kanssa etelä-pohjanmaalle, mistä jo aiemminkin vähän kerroin. Oli taas niin sikakivaa nakukoissun mielestä matkata junalla!

Päämäärässä odottikin sitten se ihanainen kissalauma! Tulipas todettua että Jaager on super nössö! Kissanpentuja ei voinut aluksi mennä 5 metriä lähemmäksi. sitten kun vähän totuttiin tohdittiin jo tulla metrin päähän, ja sekin teki tiukkaa. Ja jos kissi meinas tulla lähemmäs lähettiin pakoon! :D

Onhan tuo aika pelottava

.kynnet.

Kissatkin nauraa nössölle

Taatakseen nössö-jaagerin mielenrauhan emäntä otti ja lähti pitkospuureiteille lenkille.

Seinäjoki reissulla käväästiin myös monenmonessa muussa paikassa parin päivän aikana! Vähä vierailtiin emännän kaverin uudessa opiskelijaboksissakin, tämä kamuli on jaguboylle jo hyvin tuttu. Saman ystävän kanssa on menty muuttokuorman kanssa idästä länteen tietämättä palataanko enään koskaan itään. Ei palattu. Kukaan meistä.

Kuulostipa se haikeelta.

Haikee oli paluumatka Vaasaankin. Tai ei haikee, ennemminkin väsynyt.

Eipäs siin sit kauaakaan kestäny kun tuasta reissusta oli palauduttu ja päästiin Vaasan tutuille lenkkimestoille! 

Ei, se ei kakkaa, se haistelee

Heitä jotain heitä jotain heitä jotain

Water?

Maailmanlopun meininki. Kuvakin kivasti vinossa.

Pual toista viikkoa siinä vierähti, nuan vaan, ja matka Turkkuseen oli taas eessä. Jotenkin kummassa sunnuntain iltajunissa on kovasti enemmän porukkaa välillä Vaasa-Turku kuin mitä oli välillä Seinäjoki-Savonlinna. Ai nii joo, eihän Slinnaan asti ees päässy junalla! Onneksi viimeesen pualen vuoden aikana matka taittui autolla.

Himassa takaasin olikin se jo parin päivän leikkitreffit sovittu Körmyn kanssa :)

Vajaat

Petoja!!

Huh huh. Tää postaus venyy pian ihan liian pitkäksi, joten säästän teitä ja jätän juttua muihinkin kirjootuksiin :D 

Niin ja ah, saihan Jagu ja emäntä nauttia taas yökyläläisenkin seurasta himassa! Jaager raukka luuli jo että pääsee taas reissuun kun miekkonen pakkas laukkunsa ja jatkoi matkaa. Olis kovasti saanu koiran mukaan omille reissuilleen :) no ehkä ensi vuonna on sitten Jagullakin sama reissukohde edessä.

Kebabeläin kuittaa.

Sosiaalista elämää

Huh huh. Onpas ollut viime aikoina sekä Jagulla ja emännällä sosiaalinen elämä huipussaan. Joka viikonloppu on ollut joku kyläilemässä pari yötä ja muitakin tyyppejä käynyt kylässä. Eikä tosin se koiran elämäkään ole ollut mistään antisosiaalisimmasta päästä! Koirapuistoissa on hengailtu oikein urakalla, käväästy luonais-suomien corgien tapaamisessa (siis meitähän oli sielä tapaamisessa hurrjat kaksi immeistä ja kaksi kookia, mahtavaa :D),  ja J-boy on saanut uuden ystävän jonka kanssa voi leikkiä ja lenkkeillä, Kömmyn!

Kuvat kertoo enemmän, kirjoittajalla on writer's block or something.

wihii!

Turistit

Aivot, ne aivot, huoh

Reissukuumetta

Emäntä lähtöö reissaamaan etelän maille ja Jaager menee hoitotädille 10 päiväksi. Ikävä on jo valmiiksi :D Tulee aina mieleen kun pakkailee koiran hoitolaukkua että se on vähä sama kun veis lasta hoitoon. Löytyy lelut ja pyyhe ja ruokaa ja nameja... Eläinlääkärin numero ja varahoitajan numero ja... Tai ehkä emäntä on vaan liian tarkka :) ei, ei oman rakkaansa kans voi olla liian tarkka :) Hoitaja on tuttu ja kunnolla psyykattu sekä koulittu pitämään nakkikoirasta huolta että emäntä voi nauttia lomasta (ja joutua kauheen ikävän kouriin aina kun näkee koiran... )

Toisaalta Jaager on varmaan onnessa kun pääsee itekkin "lomalle" ja vähän höllempään kurinpitoon --> eli loman jälkeen tiedossa vähintään viikon mittainen uudelleen koulutusjakso :D

Mihinköhän täs taas ollaa menos...

Jaagerilla hajoo pää kun emäntä pakkailee rinkkaa ja koiraeläimen kamoja.. Ihmettelyä riittää ja itkeskelyä :D siis koiran puolelta, ei emännän. Silmä kovana raukka joutuu vahtimaan ettei emäntä vaan pääse livahtaan ovesta kamoineen ja hylkää toista. No, iloksi tuo muuttuu ku päästään hoitajan luo :) Jaager pääsee taas reissaileen sit pariin viikon päästä! Tiedossa road trip läpi suomen maan!

Lännestä itään ja vähä pitkittäinkin

Jaager on pian kolmevuotias welsh corgi pembroke uros, joka matkustaa emäntänsä mukana Suomea poikittaissuunnassa opiskelu- ja kotipaikkakunnan välillä. Kotipaikkakunnalla tulee kuitenkin hengattua vähemmän, mutta siinä lähitienoolla enemmänkin. Lisäksi saatetaan poiketa välillä vähän etelässäkin :)

                                                          Bussilla on mukava matkustaa

Tervetuloa seuraamaan Jaagerin elämää itärajan ja länsirajan välillä! :)