Viime vuoden viimeeset reissut!

Vuoden 2013 viimesenä reissuna Jaguloinen lähti tietty joulureissuun pohojanmaalle! :)
Emäntä jo ennalta tuskaili junamatkaa stadista pohjanmaalle aatonaaton iltana täydessä lemmikkivaunussa, mutta sehän menikin mainiosti!! Jostain kumman syystä mitä emäntä ja nagikoira ei tajunnu, oli eläimettömät ihmiset varannu lemmikkivaunupaikkoja (ei kai muita ollut vapaina) ja vaunussa oli vaaan kaks muuta dogelia. Ihan niinkuin se toisaalta ois mitää haitannu kun tua kookieläin nukkuu kuitenki miltei koko matkan. Mahtavaa matkaseuraa. Silti piti hieman vammattaa lähdön hetkellä.

Pohjanmaalla mentiin tietty ekana tutusti Ylistaroon Iitun kiusattavaksi. Siitäpä ei ihan hirrveesti oo muuta sanottavaa kuin että Jaager ei oikein ole sisäistänyt joulun tarkoitusta ja antamisen iloa :D

Jakaminen/antaminen ei oo Jaagerin juttu.

Yksi erittäin pettynyt suomen pystykorva.

 On se vaan röyhkee eläin. Ei mitään tapoja. Eiks sen pitäny olla niin et kyl naisille pitäis tarjota? Mut niin joo, eihän Jaager muutenkaan tajua tytöistä mitään. Vieläkään. Tämän todisti taasen samassa junassa matkustanut mäyräkoiranarttu jolla oli juoksut. Ja tajusko minun kookipoika asiasta mitään vaikka mäykky oikein tarjosi itseään Jaagerille? No eipä tajunnut. Huoh. Ajatuksissa on jo pidempään ollut että Jaager vietääs pallien poistoleikkaukseen ja taitaapa tuo toteutua kun ei se niillä mitään ees tee :D

No mutta jouluhan jatkui. Jagu jäi Ylistaroon Iitun kiusattavaksi ja emäntä lähti tapaamaan muita koiraeläimiä. Niiden mielestä joulu oli kovin rankkaa aikaa.

Samaa mieltä oli Jaager kun päästiin tapaninpäivänä takaisin kotiin asti. Jaager tarvi joululomasta palautumisloman. Ja voimahaleja.

Sitten tuli uusi vuosi ja oli muuten kamalaa. Vaikka emäntä kuinka yritti varautua paukkeeseen ja syöttää kookille rauhottavia luonnonlääkkeitä (avena sativaa -siitä on ollu aikasemmissa kirjotuksissa puhetta :)) ja haki jopa feromoni haihduttimen. Mutta kun pelkää niin sitten pelkää. Tais olla pari tuntia kun ei peljättänyt niin kovasti kun asunnossa oli vähän enemmän ihmisiä ja kookin piti kovasti esiintyä. Mutta kun ihmiset lähti niin piti taas pelätä. Noin kello pual viiden jälkee iltapäivällä käytii uv:na pihalla, minkä jälkeen sinne ei Jagun mielestä ollu mitään asiaa. Emäntä saikin sitten pual kuus aamulla vuoden ekana päivänä, pieni orastava krapula seuranaan, herätyksen lähtiä kookieläimen kans pihalle. Kuinka ihanata.
Emäntä tuli kyl siihen tulokseen että taitaa tuon kookioeläimen pelkotiloissa olla pienesti mukana omistajan hyväksi käyttöä. Kun ei ole vieraita talossa -> "voi kauhiaa kun mä pelkään ja taivas repee ja helvetti aukee ja maailman loppu on nyt!", kun on vieraita talossa -> "nääksä, nääksä, nääksä, mullon luu ja pallo ja sukka ja kato ku mä paiskon ja revin ja ai mikä raketti eiku mullon tää luu". Jöö. Vaikka emännän käytös on molemmissa tapauksissa yhtä neutraali. Ihan reilua.

Näillä me alotettiin tämä vuosi :) Ehkä myös pienellä koirakurssilla ja minimatkalla mutta palaamme niihin tuonnempana!!