Viime vuoden viimeeset reissut!

Vuoden 2013 viimesenä reissuna Jaguloinen lähti tietty joulureissuun pohojanmaalle! :)
Emäntä jo ennalta tuskaili junamatkaa stadista pohjanmaalle aatonaaton iltana täydessä lemmikkivaunussa, mutta sehän menikin mainiosti!! Jostain kumman syystä mitä emäntä ja nagikoira ei tajunnu, oli eläimettömät ihmiset varannu lemmikkivaunupaikkoja (ei kai muita ollut vapaina) ja vaunussa oli vaaan kaks muuta dogelia. Ihan niinkuin se toisaalta ois mitää haitannu kun tua kookieläin nukkuu kuitenki miltei koko matkan. Mahtavaa matkaseuraa. Silti piti hieman vammattaa lähdön hetkellä.

Pohjanmaalla mentiin tietty ekana tutusti Ylistaroon Iitun kiusattavaksi. Siitäpä ei ihan hirrveesti oo muuta sanottavaa kuin että Jaager ei oikein ole sisäistänyt joulun tarkoitusta ja antamisen iloa :D

Jakaminen/antaminen ei oo Jaagerin juttu.

Yksi erittäin pettynyt suomen pystykorva.

 On se vaan röyhkee eläin. Ei mitään tapoja. Eiks sen pitäny olla niin et kyl naisille pitäis tarjota? Mut niin joo, eihän Jaager muutenkaan tajua tytöistä mitään. Vieläkään. Tämän todisti taasen samassa junassa matkustanut mäyräkoiranarttu jolla oli juoksut. Ja tajusko minun kookipoika asiasta mitään vaikka mäykky oikein tarjosi itseään Jaagerille? No eipä tajunnut. Huoh. Ajatuksissa on jo pidempään ollut että Jaager vietääs pallien poistoleikkaukseen ja taitaapa tuo toteutua kun ei se niillä mitään ees tee :D

No mutta jouluhan jatkui. Jagu jäi Ylistaroon Iitun kiusattavaksi ja emäntä lähti tapaamaan muita koiraeläimiä. Niiden mielestä joulu oli kovin rankkaa aikaa.

Samaa mieltä oli Jaager kun päästiin tapaninpäivänä takaisin kotiin asti. Jaager tarvi joululomasta palautumisloman. Ja voimahaleja.

Sitten tuli uusi vuosi ja oli muuten kamalaa. Vaikka emäntä kuinka yritti varautua paukkeeseen ja syöttää kookille rauhottavia luonnonlääkkeitä (avena sativaa -siitä on ollu aikasemmissa kirjotuksissa puhetta :)) ja haki jopa feromoni haihduttimen. Mutta kun pelkää niin sitten pelkää. Tais olla pari tuntia kun ei peljättänyt niin kovasti kun asunnossa oli vähän enemmän ihmisiä ja kookin piti kovasti esiintyä. Mutta kun ihmiset lähti niin piti taas pelätä. Noin kello pual viiden jälkee iltapäivällä käytii uv:na pihalla, minkä jälkeen sinne ei Jagun mielestä ollu mitään asiaa. Emäntä saikin sitten pual kuus aamulla vuoden ekana päivänä, pieni orastava krapula seuranaan, herätyksen lähtiä kookieläimen kans pihalle. Kuinka ihanata.
Emäntä tuli kyl siihen tulokseen että taitaa tuon kookioeläimen pelkotiloissa olla pienesti mukana omistajan hyväksi käyttöä. Kun ei ole vieraita talossa -> "voi kauhiaa kun mä pelkään ja taivas repee ja helvetti aukee ja maailman loppu on nyt!", kun on vieraita talossa -> "nääksä, nääksä, nääksä, mullon luu ja pallo ja sukka ja kato ku mä paiskon ja revin ja ai mikä raketti eiku mullon tää luu". Jöö. Vaikka emännän käytös on molemmissa tapauksissa yhtä neutraali. Ihan reilua.

Näillä me alotettiin tämä vuosi :) Ehkä myös pienellä koirakurssilla ja minimatkalla mutta palaamme niihin tuonnempana!!

Sielä täälä tuola

Sekopäistä toimintaa.. tännekin postaus on jääny ku kouluhommat vie emännän ajan! pirkule.
Vähänkö kävi hienosti kun ei oo tarviinnu matkustella pitkiä matkoja junalla! Kätevästi päässy reissaan henkilöauton kyytissä pitkin länsirannikkoo :) Onneksi, on sitä tavaraakin kivasti ollu mukana ku kuukauden tuli oltua pois himasta. Me ollaa Jaguloisen kans kyllä aikamoisia pakkaajia, järjestelmällisiä etenkin.

Pohojanmaalla oli ihanan talvista ja lumista koko joulun ja vuoden vaihteen! Melkeen iski masennus ku palattiin turkkuseen ku melkee kaikki lumi oli sulanu :( Onneks sitä on tullu lisää! Vaikka emäntä olikin kk ajan pohjanmaalla pöntön koiransa kanssa niin eipä silti paljoa tullut taas oltua sielä paikallaan.
Jouluna Jagusellakin oli koiraseuraa, Jeppe! Jee jee! Tai no, eivät ne ny niiiin hirveesti osanneet arvostaa toistensa seuraa :D Jeppe hieman kyräili koko joulun ajan ja piti etäisyyttä Jaguun. Tais ottaa russelin egoon kun joutui olla kokoajan homomekko päällä ettei raavi itseään. (jtn allergiaa mitä selvitellään..). Kärjistyi tilanne  sitten aattoyönä koiratappeluun ruokapöydän alla. Jeppe sai reiän homomekkoon ja J alahuuleen. Oli hurrrja taisto. Onneks se olikin ainut.
Välipäivinä leikittiin taas kaupunkilaista maaseutumatkailun ohessa. Tai no, kaupunkilaista meren rannassa. Me tykätään merestä! Kesällä tai talvella, ihan sama.

Monoraildog 

Pötkö-pötkö koira-koira sai sitten vuoden vaihteen chillailla möksällä! Emäntä joutui sielt lähtee uv yöksi duuniin. Mitäpä ei köyhä opiskelija tekis, kivahan se on juottaa ihmisiä känniin. Onneks Jagu-pötköllä on syntymähumala.

Jagusein sai vuoden vaihteen jälkeen vieraan! Tahvo tuli kylään, whoop whoop! Ja oli ilo irti. Or not. Mikä siinä on että ollaan nykyään niin aikuista eikä voi leikkiä ja riahua niinku pentuna. Pöntöt. Onneksi ovat sentään tyylikkäitä.

Käväästiin Tahvon emännän kans vähän shoppailemassa koirille luontaistuotteita. Jaagerilla kun on ollut sellaista ongelmaa että vähän liian voimakkaasti reagoidaan rappukäytävän tapahtumiin. Ongelmana täs on ollut se että reagointi johtuu pelosta. Sille on ollut hyvin vaikee tehä mitään kun ei voi kieltää, eikä rankaista pelosta. On koitettu kiinnittää huomiota muualle ym. mutta aina se ei auta eikä aina ehi ennenkuin puhina/haukahtelu alkaa. Tiiänpäs kyllä mistä homma juontaa juurensa, kiitos vain, mutta keinot on vähissä.
No kuitenki, ystäväiseni suositteli koittaan kauranversouutetta.
Avena sativa
Molemmille koirille tehtiin kiva coctaili :) Tahvotille siks et ois junassa rauhallinen. Hienot miksit oli meil.

Noh. Jagu on tuata ny muutamia viikkoja saanu eikä oo kyllä sillä auttanu. Joten uusia keinoja ettitään. Eihän se puhina sinänsä haittaa naapureita tms mutta on se Jaguselle ressaavaa :/ mutta aina on toivoa!!!

Ai nii, miten tästä kamalasta koirakuumeesta pääsee eroon???!!! Jagu tahtoo kaverin! Kyllä tahtoo joo.