Vähänkö kävi hienosti kun ei oo tarviinnu matkustella pitkiä matkoja junalla! Kätevästi päässy reissaan henkilöauton kyytissä pitkin länsirannikkoo :) Onneksi, on sitä tavaraakin kivasti ollu mukana ku kuukauden tuli oltua pois himasta. Me ollaa Jaguloisen kans kyllä aikamoisia pakkaajia, järjestelmällisiä etenkin.
Pohojanmaalla oli ihanan talvista ja lumista koko joulun ja vuoden vaihteen! Melkeen iski masennus ku palattiin turkkuseen ku melkee kaikki lumi oli sulanu :( Onneks sitä on tullu lisää! Vaikka emäntä olikin kk ajan pohjanmaalla pöntön koiransa kanssa niin eipä silti paljoa tullut taas oltua sielä paikallaan.
Jouluna Jagusellakin oli koiraseuraa, Jeppe! Jee jee! Tai no, eivät ne ny niiiin hirveesti osanneet arvostaa toistensa seuraa :D Jeppe hieman kyräili koko joulun ajan ja piti etäisyyttä Jaguun. Tais ottaa russelin egoon kun joutui olla kokoajan homomekko päällä ettei raavi itseään. (jtn allergiaa mitä selvitellään..). Kärjistyi tilanne sitten aattoyönä koiratappeluun ruokapöydän alla. Jeppe sai reiän homomekkoon ja J alahuuleen. Oli hurrrja taisto. Onneks se olikin ainut.
Välipäivinä leikittiin taas kaupunkilaista maaseutumatkailun ohessa. Tai no, kaupunkilaista meren rannassa. Me tykätään merestä! Kesällä tai talvella, ihan sama.
 |
| Monoraildog |
Pötkö-pötkö koira-koira sai sitten vuoden vaihteen chillailla möksällä! Emäntä joutui sielt lähtee uv yöksi duuniin. Mitäpä ei köyhä opiskelija tekis, kivahan se on juottaa ihmisiä känniin. Onneks Jagu-pötköllä on syntymähumala.
Jagusein sai vuoden vaihteen jälkeen vieraan! Tahvo tuli kylään, whoop whoop! Ja oli ilo irti. Or not. Mikä siinä on että ollaan nykyään niin aikuista eikä voi leikkiä ja riahua niinku pentuna. Pöntöt. Onneksi ovat sentään tyylikkäitä.
Käväästiin Tahvon emännän kans vähän shoppailemassa koirille luontaistuotteita. Jaagerilla kun on ollut sellaista ongelmaa että vähän liian voimakkaasti reagoidaan rappukäytävän tapahtumiin. Ongelmana täs on ollut se että reagointi johtuu pelosta. Sille on ollut hyvin vaikee tehä mitään kun ei voi kieltää, eikä rankaista pelosta. On koitettu kiinnittää huomiota muualle ym. mutta aina se ei auta eikä aina ehi ennenkuin puhina/haukahtelu alkaa. Tiiänpäs kyllä mistä homma juontaa juurensa, kiitos vain, mutta keinot on vähissä.
No kuitenki, ystäväiseni suositteli koittaan kauranversouutetta.
Avena sativa
Molemmille koirille tehtiin kiva coctaili :) Tahvotille siks et ois junassa rauhallinen. Hienot miksit oli meil.
Noh. Jagu on tuata ny muutamia viikkoja saanu eikä oo kyllä sillä auttanu. Joten uusia keinoja ettitään. Eihän se puhina sinänsä haittaa naapureita tms mutta on se Jaguselle ressaavaa :/ mutta aina on toivoa!!!
Ai nii, miten tästä kamalasta koirakuumeesta pääsee eroon???!!! Jagu tahtoo kaverin! Kyllä tahtoo joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti