Jänskättäää!

Iiiks! Jagusella o sunnuntaina tottelevaisuuskoe!!! Epävirallinen mutta onpa kuitenkin :) ei osaa sanoa mikä aivovirhe emännällä kävi ku sinne ilmottauduttiin :D tilannehan on se et pötkölöinen on ollu tokossa viimeksi jotain 2,5v sitten! No joo, käytiin me slinnas kerran tai pari arkitottiksessa mut eipä siit ny hirrrveesti hyötyä tähän hetkeen oo :P
Tällä viikolla on koitettu vähä reenailla ja hajooltu siihen. Kun yks asia rupee sujuun nii toinen asia menee päin mäntyä :D eilen emäntä ei tienny itkiskö vai nauraisko kun liikkeestä maahan jäännissä maggaraiskoirani päätti heittää kyljelleen ja makoilla siinä :D tulee oleen tuomareilla hauskaa...

miksei mua naurata yhtään.

No joo no. Sinne mennää ihan vaa et saadaan aktiviteettia ja ollaa sosiaalisia ;)

Ja kivasti saa kookista vähä puhtia pois kun se joutuu laittaa vähä aivoja (mitä aivoja, onko sillä muka sellaset?) työhön ja muistella käskyjä :) sopii näin ku emäntä on liikuntakiellos ja hukkuu tenttirysään. Onneks jagu on myös hyvä ilmaisemaan koska pitäs pitää tauko lukemisessa.. Vallan ihanaa kun makaa lattialla ja kookioelukka lyö puruluulla päähän, heittää luun naamaan tai kahvikuppiin, makaa tenttikirjan päällä tms.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Emäntä rupee nyt vaihteeksi seuraamaan oppituntia.

Sielä täälä tuola

Sekopäistä toimintaa.. tännekin postaus on jääny ku kouluhommat vie emännän ajan! pirkule.
Vähänkö kävi hienosti kun ei oo tarviinnu matkustella pitkiä matkoja junalla! Kätevästi päässy reissaan henkilöauton kyytissä pitkin länsirannikkoo :) Onneksi, on sitä tavaraakin kivasti ollu mukana ku kuukauden tuli oltua pois himasta. Me ollaa Jaguloisen kans kyllä aikamoisia pakkaajia, järjestelmällisiä etenkin.

Pohojanmaalla oli ihanan talvista ja lumista koko joulun ja vuoden vaihteen! Melkeen iski masennus ku palattiin turkkuseen ku melkee kaikki lumi oli sulanu :( Onneks sitä on tullu lisää! Vaikka emäntä olikin kk ajan pohjanmaalla pöntön koiransa kanssa niin eipä silti paljoa tullut taas oltua sielä paikallaan.
Jouluna Jagusellakin oli koiraseuraa, Jeppe! Jee jee! Tai no, eivät ne ny niiiin hirveesti osanneet arvostaa toistensa seuraa :D Jeppe hieman kyräili koko joulun ajan ja piti etäisyyttä Jaguun. Tais ottaa russelin egoon kun joutui olla kokoajan homomekko päällä ettei raavi itseään. (jtn allergiaa mitä selvitellään..). Kärjistyi tilanne  sitten aattoyönä koiratappeluun ruokapöydän alla. Jeppe sai reiän homomekkoon ja J alahuuleen. Oli hurrrja taisto. Onneks se olikin ainut.
Välipäivinä leikittiin taas kaupunkilaista maaseutumatkailun ohessa. Tai no, kaupunkilaista meren rannassa. Me tykätään merestä! Kesällä tai talvella, ihan sama.

Monoraildog 

Pötkö-pötkö koira-koira sai sitten vuoden vaihteen chillailla möksällä! Emäntä joutui sielt lähtee uv yöksi duuniin. Mitäpä ei köyhä opiskelija tekis, kivahan se on juottaa ihmisiä känniin. Onneks Jagu-pötköllä on syntymähumala.

Jagusein sai vuoden vaihteen jälkeen vieraan! Tahvo tuli kylään, whoop whoop! Ja oli ilo irti. Or not. Mikä siinä on että ollaan nykyään niin aikuista eikä voi leikkiä ja riahua niinku pentuna. Pöntöt. Onneksi ovat sentään tyylikkäitä.

Käväästiin Tahvon emännän kans vähän shoppailemassa koirille luontaistuotteita. Jaagerilla kun on ollut sellaista ongelmaa että vähän liian voimakkaasti reagoidaan rappukäytävän tapahtumiin. Ongelmana täs on ollut se että reagointi johtuu pelosta. Sille on ollut hyvin vaikee tehä mitään kun ei voi kieltää, eikä rankaista pelosta. On koitettu kiinnittää huomiota muualle ym. mutta aina se ei auta eikä aina ehi ennenkuin puhina/haukahtelu alkaa. Tiiänpäs kyllä mistä homma juontaa juurensa, kiitos vain, mutta keinot on vähissä.
No kuitenki, ystäväiseni suositteli koittaan kauranversouutetta.
Avena sativa
Molemmille koirille tehtiin kiva coctaili :) Tahvotille siks et ois junassa rauhallinen. Hienot miksit oli meil.

Noh. Jagu on tuata ny muutamia viikkoja saanu eikä oo kyllä sillä auttanu. Joten uusia keinoja ettitään. Eihän se puhina sinänsä haittaa naapureita tms mutta on se Jaguselle ressaavaa :/ mutta aina on toivoa!!!

Ai nii, miten tästä kamalasta koirakuumeesta pääsee eroon???!!! Jagu tahtoo kaverin! Kyllä tahtoo joo.

Rentoa vuotta 2013!!!! :)

Harrastetaaaaan!

Taas ollaan reissun päällä, mutta ensin vähäsen muuta asiaa :)

Emännällä alko 9kk valmentautuminen päämääränä maraton! Nakkieläin (nykyään kulkee myös nimellä Pötkö-Pötkö) joutuu taas totutella juoksulenkkeihin! Ja siitäkös se ajatus sitten lähti. CANICROSS! mahtavaa. Pari viikkoo ennen emännän oman treeniohjelman alkamista alkoi Jagusen kouluttaminen koirajuoksuun. Päämääränä vain se että hullu paimenkoira lopettaisi takaviistossa paimennustyylisesti juoksemisen ja siirtyisi eteen juoksenteleen. On se hieman noloa kun ihmiset katteloo lenkkipolulilla et kuinka tuata tappijalkakoiraa rääkätään kun sitä vedetään perässä väkisin juoksulenkillä :D 

Nooooh. Eihän se ottanut kun 1,5 viikkoo ja Jaager tajus jutun juonen! WUHUU! Tänään oli oikein ilo juoksennella kun eipä tarviinnu ku huikata et mennään ja Jagu siirty eteen juokseen!!! Vielä ei ihan koko lenkkiä etualalla juokse mutta kehitystä on tapahtunut :) Paras on tietty ku pääsee juokseen sellaasille mestoille et J saa juosta irti niin se toimii oikein hyvin jäniksenä :) hih. 

Nyt sitten vaan säästään rahaa et saadaan ruveta kunnon välineurheilijoiksi ja ostaa juoksuvyö ja -remmi ja -valjaat ja..... ;)

Canicrossista ei muuten löydy ihan liikaa tietoa mistään. Ei me meinata kisaamaan ruveta (tai no, ei sitä koskaan tiiä :D) mut laji kiinnostaa. Hienosti saa yhdistettyä omat reenit ja lenkit :)

Jotaki tommoosta tietoa löyty:

http://www.motivaattori.fi/motivaattori/canicross-lyhyesti.html

en mää ainakaan löytäny valjakkourheilijoiden liiton sivuilta mitään canicrossista? Tahi sit oli hetkellinen sokeus/keskittymishäiriö/aivohäiriö hetki or something. Onko kellään tietoa lajista? :)

Sit tän emäntä tahtoo julkaista! Pualen vuoden reenit ennen maratonia! Numerot on kilometrejä :)

En nyt lähe sen suuremmin avaamaan kirjainlyhenteitä, tuskin ketään kiinnostaa :D Ja ei, Jaagerin tappijalka ei todellakaan tuu oleen mukana pisimmillä lenkeillä! Jaguboyn kilometri raja on 16km. Se on pisin juoksumatka millä se on ollu mukana ja näin olkoon :) Täysin riittävä matka kookieläimelle. Jaagerin oma maraton on se. Jeh.

Reissuja ja lenkkejä ja kaverei!

Jaager-pötkö (kebabeläimenäkin nykyään tunnettu) on taasen kotiutunut! Tai no, on ollut kotiutunut jo vähän kauemman aikaa, mutta ei sitä aina ehi päivitellä tänne, sorry!

Tästä tuleepi nyt sitten kuvapostaus kun on niin paljon hässäköity joka paikassa että kerrotaan se kuvin!! Niitä kuitenkin vaan halutaan kattella eikä emännän höpötyksiä lukea :D noh, kuvatekstit saatte kuitenkin kuitenkin. Ja ehkä jotain muutakin. 

Me oltii mökillä! Siäl oli lunta! ..ilmeisesti vähemmän ku missään muualla suomessa mutta se riitti aiheuttamaan kookieläimelle vakavan aivojumitilan.

Aivojumi vei voimat

Jaguloinen oli kyllä mökkeilyreissulla hieman katkerana siitä ettei päässyt miästen mukaan kalaan. Eihän sitä ny ois oikeesti kukaan jaksanu veneessä 7h haukkumassa virveleille. Jaageriltahan ois iteltäkin pää räjähtäny. Tai vähintäänkin ääni menny. Sepäs sai sitten jäädä naisihmisten kanssa istuttamaan kukkasipuleita :D Ja suurensuuri apuhan siitä olikin. Jea right.

Valopää

Möksäreissun jälkeen matka jatkui valopääkoiran kanssa etelä-pohjanmaalle, mistä jo aiemminkin vähän kerroin. Oli taas niin sikakivaa nakukoissun mielestä matkata junalla!

Päämäärässä odottikin sitten se ihanainen kissalauma! Tulipas todettua että Jaager on super nössö! Kissanpentuja ei voinut aluksi mennä 5 metriä lähemmäksi. sitten kun vähän totuttiin tohdittiin jo tulla metrin päähän, ja sekin teki tiukkaa. Ja jos kissi meinas tulla lähemmäs lähettiin pakoon! :D

Onhan tuo aika pelottava

.kynnet.

Kissatkin nauraa nössölle

Taatakseen nössö-jaagerin mielenrauhan emäntä otti ja lähti pitkospuureiteille lenkille.

Seinäjoki reissulla käväästiin myös monenmonessa muussa paikassa parin päivän aikana! Vähä vierailtiin emännän kaverin uudessa opiskelijaboksissakin, tämä kamuli on jaguboylle jo hyvin tuttu. Saman ystävän kanssa on menty muuttokuorman kanssa idästä länteen tietämättä palataanko enään koskaan itään. Ei palattu. Kukaan meistä.

Kuulostipa se haikeelta.

Haikee oli paluumatka Vaasaankin. Tai ei haikee, ennemminkin väsynyt.

Eipäs siin sit kauaakaan kestäny kun tuasta reissusta oli palauduttu ja päästiin Vaasan tutuille lenkkimestoille! 

Ei, se ei kakkaa, se haistelee

Heitä jotain heitä jotain heitä jotain

Water?

Maailmanlopun meininki. Kuvakin kivasti vinossa.

Pual toista viikkoa siinä vierähti, nuan vaan, ja matka Turkkuseen oli taas eessä. Jotenkin kummassa sunnuntain iltajunissa on kovasti enemmän porukkaa välillä Vaasa-Turku kuin mitä oli välillä Seinäjoki-Savonlinna. Ai nii joo, eihän Slinnaan asti ees päässy junalla! Onneksi viimeesen pualen vuoden aikana matka taittui autolla.

Himassa takaasin olikin se jo parin päivän leikkitreffit sovittu Körmyn kanssa :)

Vajaat

Petoja!!

Huh huh. Tää postaus venyy pian ihan liian pitkäksi, joten säästän teitä ja jätän juttua muihinkin kirjootuksiin :D 

Niin ja ah, saihan Jagu ja emäntä nauttia taas yökyläläisenkin seurasta himassa! Jaager raukka luuli jo että pääsee taas reissuun kun miekkonen pakkas laukkunsa ja jatkoi matkaa. Olis kovasti saanu koiran mukaan omille reissuilleen :) no ehkä ensi vuonna on sitten Jagullakin sama reissukohde edessä.

Kebabeläin kuittaa.

Lights on!

So true.

Ja taas mennään

Reissukoiraa jaksaa reissaa vaikka nykyään reissailut keskittyy vahvasti länsirannikolle. Jagu alias nakuboy sai pitkästä aikaa matkustaa autossa pohojanmaalle! Ja kyl oli luksusta ku oli koooko takapenkki tilaa! Möksälle saaristoon olikin si vähä ahtaammat olot ku joutu apukuskin jalkatilas maata kaksinkerroin :D no kyl siäl ny yks 40km menee ku joskus nakuliini on joutunu siält kattella maailmaa kevyen 400km ajan.. Raasu.
Yhden ainoan kerran emännän on käyny sääliksi pötköeläinkoiraansa. Tämä oli seurausta tyylikkäästä junasta myöhästymisestä. Se johti bussireissuun helsingistä savonlinnaan. Puolelta öin kampista bussiin, suoraan takaosaan nukkumaan, klo 7.00 parikkalassa vaihto toiseen bussiin mikä sattu, kuinka ollakaan, koulubussi! 45min yläastelaisia, jäinen tie, liian lujaa ajava kuski, pieni mutkainen tie, väsynyt emäntä ja yksi pahoinvoiva koiraeläin. En muistele lämmöllä.

No se siitä. Nyt ollaan kivasti junassa ja matka rannikolta kohti etelä-pohjanmaata taittuu oikeinkin mukavasti!! :) Jaageria oottaa perillä kissanpentulauma ja sekopää suomenpystykorva. Ou jee.