maanantai 10. syyskuuta 2012

Mitä sitä tuli tehtyä, part II

Ja kesän ajan kuulumiset jatkuupi..

Nakkikoira ehti kyllä olla vaikka ja missä. Tietty mökkeiltyä tuli oikeinkin paljon, ja siitähän Jagr oli oikeinkin mielissään kun pääsi pois citykämpän "ahtaista" neliöistä juokseen vapaana pitkin möksätonttia. Ei hihnaa, ei aikataulua, ei komentelua (no kyllä emäntä ihan vähän ehkä yritti pitää jotain järjestystä yllä, mutta huonolla menestyksellä, kröhöm.).

Tua eläin, joka joskus hämäävästi koiraa muistuttaakin, on kyllä hyvin kaukana siitä villistä sudesta mitä sen esi-isät on joskus aikanaan ollut. Kamala maanittelu ja suostuttelu ja lahjominen ja komentaminen että sen saa metsään! Koita nyt siinä mennä sienestämään ja marjastamaan kun koira jää tielle seisomaan ilmeella "en muuten vasrmasti tuu! Sielähän on risuja ja märkää ja vaikia kulkusta ja vaikka mitä, ehkä eläimiäkin!" Pysyis vaan siinä citykoiran roolissa ja vahtis ohikulkijoita partsilta. Nyt kun kesän ajan asunnossa oli oikein oikea parvekekin! Sielä pystyi hengaan ja J näki sieltä tielle rannalle! Jee! Niin no niin, sain mää sen eläimen pari kertaa sinne mettään asti.

omnomnom, mustikoota


Etsi kuvasta kookieläin

Haaa! Saipas Jagu kokea oikein kunnon luonnonläheistä elämääkin kun otettii ja pakattii vene ja lähettii retkelle avomeren tuntumaan! Siel sitte ihmeteltii yks yö teltassa pienellä asumattomalla saarella :) Makkaraisesta tuli kyllä heti esiin alkukantaisia vaistoja kun se alkoi tehdä omia pesiä ympäri hiekkarantaa. Sen pesät ei vaan olluut kovin vakuuttavia, ei niiden suojassa kauaa pärjäis. Pari kertaa vähä kaivetaa hiekkaa, kuopan syvyys ehkä 2cm, vähä pyöritää ja pistetää siihe maata. Ei kovinkaan vakuuttavaa. Ei ollenkaan. Onneks oli teltan eteinen mis pysty nukkuun :D Ja olihan se kiva herättää ihmiset mukavalla murinalla keskellä yötä, tunkee ulos teltasta ja murista avomerelle. Hämärä.

iltapalaa <3

Leirikeittiö ja yks nälkäänen kooki


sillon aika komia liivi


Kesään mahtu viel vaikka mitä muuta! Juhannusta ja kalareissuja ja koirarantoja ja ja ja... Jaagerilla on kyllä yksi pieni ongelma ton kalastuksen kans. Elukka rakastaa olla veneessä ja merellä mutta ootas kun otetaan esiin virveli! Herranen aika! Het ku joku alkaa heitellä nii alkaa huuto. Kesän aikana nakki oppi jo vähä pitään kitansa kii mut silti huvittais huutaa. On raukka kai niin innoissaan. Tai jotain. Ei ota selvää.



voisko olla jo ensi kesä

2 kommenttia:

  1. kirjoitat kivasti :) Meijän Siru-corgi on ihan samanlainen, virveli esiin niin se juoksee kamalaa kyytiä laiturille ja haukkumaan, häntä vispaa kun hullulla. Ilmeisesti se ois kiva jahdattava... :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Jea, en tajua mikä siin virvelis on et mennää sit niin ylikierroksilla! "Apuaa, ne heittelee jotaki tuanne veteen ja mä en saa sitä!!!" ..ja ootas vaan jos tulee kalaa.

    VastaaPoista